Kuten monet uskolliset Sheriffien A-juniorien kannattajat muistavat, karsi tämä seuran ylpeyden aiheista suurin viime kaudella paikasta SM-sarjaan Oulun Luistinseuraa vastaan. Tuosta joukkue on kokenut muutamia suuria muutoksia. Esimerkiksi profiilipelaajat Tommi Perälä ja Johannes Setänen tulivat yli-ikäisiksi. Lisäksi takavuosina seuran parhaaksi poikapelaajaksikin palkittu Tero Kärpijoki ei ole ollut joukkueen mukana koko kautena työkiireittensä takia. Mieshän toimii muun muassa Jari Sillanpään keikoilla valomiehenä., joten Kärpijoen kohdalla sydän ei ole tällä kaudella lyönyt bum bum bumia Sheriffeille.

Pitkä matka on kuitenkin viime kaudesta kuljettu. Tämän kauden alussa peli ei aivan uomissaan ollut, kun joukkue hävisi jopa Paimion Ruoskalle ja nuhjasi Salban kanssa tasapelin. Kuitenkin kuvioiden alettua sujua, ovat A-juniorit tehneet paikoin hyvää jälkeä. FBC Turku oli sarjassa laajan materiaalinsa avulla kuitenkin päässyt varmistamaan jo ensimmäisen sijan. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei se ole tässä melko heikkotasoisessa A-juniorien 1. divisioonassa päässyt vielä erityisemmin säväyttämään. Kauden kaksi aiempaa Sheriffien ja FBC:n kohtaamista oli silti päättynyt keltapaitojen voittoihin. Sunnuntaina 25. helmikuuta alkusarjan viimeisessä turnauksessa Halisten Square Gardenissa oli joukkueiden kauden kolmannen kohtaamisen aika. Sanoisiko kolmas kerta toden vai todettaisiinko kylmästi, ettei kahta ilman kolmatta?

Sheriffit olivat kaikin puolin liikkeellä varsin vajaalukuisella miehityksellä. Vakiokokoonpanon pelaajista luottomaalivahti Juha Pöntinen oli Rukalla paistamassa makkaraa, Mika Susi narraamassa turskia Norjassa, Joonas Rainio ties missä ja Ilmari Hiltunen antautuneena World of Warcraftin varmastikin erittäin kiehtovaan maailmaan. Lisäksi toipilas Simon Wikström ja Petteri Ketola eivät olleet ensimmäisessä pelissä käytettävissä kuten ei myöskään Olli-Pekka Laihokaan, jolla edelleen on vaivoja polvensa kanssa. Taustavoimat sentään olivat muuten kunnossa, sillä pelaajavalmentajana jatkoi edellisessä turnauksessa näyttävää jälkeä synnyttänyt Ville Tulonen. Lopputulemana oli silti se, että edellä mainitun Kairiskulman kultakutrin lisäksi kokoonpanossa FBC:tä vastaan oli vain seitsemän muuta pelaajaa; maalivahti Jesse Virtanen, hyökkääjät Jarmo Kuljukka, Pasi Niukko ja Joonas Vauhkonen sekä puolustajat Jani Hakkarainen, Kristian Koristo ja Riku Jerkku.

Vaikka miehitys oli vähälukuista, valmentaja Tulonen ei halunnut alentua sumppupuolustuksen käyttöön. Joukkue joutui taktisesti silti pelaamaan melko passiivisesti ja kyttäämään keltapaitojen virheitä. Kokenut kehäkettu Tulonen tiesi virheitä varmasti sattuvan FBC:lle sillä suurin osa keltaisten tämänkertaisista pelaajista oli hädin tuskin saavuttanut rippikouluikää. Nuori vastustajajoukkue iski kuitenkin ottelun avausmaalin. Pieni merkkausvirhe Sheriffi-päässä edesauttoi vastustajan pääsyä vetämään varmastikin verissä olevaa salibandykiertoa, jonka edessä maalivahti Virtanen oli voimaton.

Toiseen erään FBC pyrki juoksuttamaan Sheriffi-miehistöä puhki. Valkopaidat kuitenkin malttoivat mielensä onnistuen luomaan myös tukun melko hyviä maalipaikkoja. Sheriffien iskiessä päätään seinään, rankaisi jälleen kerran FBC Turku. FBC:lle tuomittiin hyvästä paikkaa vapaalyönti ja Sheriffien vielä rakentaessa muuriaan pääsi FBC:n pelaaja iskemään taululle helposti 2-0 lukemat. Maalin tehnyt vastustajan pelaaja oli kuitenkin merkattu pöytäkirjaan väärälle numerolle, jonka seurauksena maalintekijä pääsi jäähypenkille tuulettamaan maaliaan ja Sheriffit pelaamaan ylivoimaa. Ylivoimalla Jarmo Kuljukalle siunaantui paras paikka Pasi Niukon syötettyä miehelle avopaikan maalin eteen. Valitettavasti viimeistely olisi saanut Shefki Kuqinkin ratkeaamaan raivokkaaseen röhönauruun, niin komeasti sijoitus viidentoista sentin etäisyydeltä maalista leijaili yli.
Kolmanteen erään joukkue lähti entistä ärhäkkäämmällä otteella. FBC:n fyysisesti melko köykäiset pelaajat olivatkin helisemässä kun apinan raivolla painaneet Sheriffi-hyökkääjät jyräsivät kerta toisensa jälkeen kaksinkamppailutilanteissa. Ilman maaleja ei kuitenkaan peliä voiteta. FBC tiesi tämän ja keltaisten kolmas maali oli osaltaan viimeinen naula Sheriffien arkkuun.
Aivan ottelun loppuhetkillä Sheriffien painostaessa kiivaasti kuudella miehellä FBC:n maalin suulla tapahtui ikävänoloinen tilanne. FBC:n maalivahti löi maalin edessä kärkkynyttä Jarmo Kuljukkaa henkilökohtaiselle alueelle. Tämän jälkeen Kuljukka kaatui maalivahdin päälle FBC-puolustuksen suosiollisella avustuksella. Irrottautuakseen hän joutui töytäisemään FBC-maalivahtia, minkä jälkeen tuomari tuli selvittämään tilannetta. Seurauksena Kuljukka sai punaisen kortin, mikä lopulta katkaisi Sheriffien loppukirin. Sinänsä miehen rangaistus oli aivan ansaittu. Fair play –henki olisi silti muistettava, niin FBC:n, Sheriffien kuin kaikkien muidenkin joukkueiden. Vyön alle iskeminen on yksi epäurheilijamaisimmista teoista, mitä kuvitella saattaa. Kaikeksi onneksi tilanne selvitettiin rehdisti ottelun jälkeen vastustajan ja tuomareiden kanssa.

Kärkiottelu ei pelillisten syiden ansiosta noussut miksikään klassikoksi. Sheriffien peli oli kuitenkin huomattavasti fiksumman oloista kuin vaikkapa kauden aikaisemmissa koitoksissa. Viimeistely vain ontui pahemman kerran. Otteisiin ei kuitenkaan tarvitse olla pettynyt. FBC:n kapteenikin myönsi heidän olleen täysin alakynnessä ja onnekkaita voittaessaan. Se onni heille tällä kertaa suotakoon, sillä ratkaisevat. Loppulukemat olivat lopulta FBC:n hyväksi 4-0 joukkueen iskettyä vielä vähän ennen loppua ylivoimalla neljännen maalinsa.

Päivän toiseen otteluun mukaan saatiin siis lisäväkeäkin, kun Petteri Ketola ja Simon Wikström tulivat pelaamaan ja Olli-Pekka Laiho general managerin pallille. Ottelusta ei sinällään mitään lapsille kerrottavaa jäänyt. Siirtyipä GM Laihokin jo ensimmäisen erän jälkeen vaihtoaitiosta katsomon puolelle. Aivan niin häpeällinen Sheriffien esitys ei sentään ollut, vaikka vaisun kuvan joukkue itsestään antoikin, osaltaan väsymyksenkin takia. Lopputulokseksi tästä kauden viimeisestä alkusarjan pelistä jäi Sheriffien 6-2 voitto.

Näin siis saatiin A-juniorien 1. divisioonan länsirannikon alkusarja vihdoin ja viimein pelattua. Viimeisen turnauksen otteluista valmentaja-kapteeni Ville Tulonen näki paikoin värikkäänkin avausottelun FBC Turkua vastaan joukkueen kypsimmäksi suoritukseksi pitkään aikaan. Tulonen myönsi kuitenkin harmistuneensa lopputuloksesta, sillä se ei tehnyt oikeutta joukkueen upealle taistelulle. Salba-pelistä Tulonen oli puolestaan vaitonainen. ”Rutiinivoitto. Ei enempää eikä vähempää.”

Seuraavana viikonloppuna vastaan asettunee kaikella todennäköisyydellä Parkanon Ponteva. Tulonen vannoo joukkueen taistelevan jatkopaikasta hullunkiilto silmissä. Hänen mukaansa realiteetit täytyy silti ottaa huomioon. ”Tarvitsemme pari lisäpelaajaa mukaan, sillä kahdeksan miestä ei välttämättä riitä”, Tulonen totesi asiantuntevalla otteella. ”Ylimielistä neppailua en kuitenkaan suvaitse! Haluan nähdä pelaajia, joille tämä joukkue on henkireikä!”, mies jyrähti kuin ukkonen. Hän totesi nykyisessä ryhmässä muutamalla pelaajalla (mm. Niukko & Koristo) tilanteen juuri olevan tämä, mikä on Tulosen mielestä suunnattoman ilahduttava asia. Kysymykseen siitä jatkaako Tulonen vielä viikonlopun  karsintaturnauksessakin vastuuvalmentajana, hän hymähti arvoituksellisesti. ”Tulokset ja joukkueen kohentunut peli puhukoon puolestaan, mutta heitän pallon seurajohdolle, joka tehköön parhaaksi katsomansa päätöksen. En kuitenkaan voi olla myöntämättä ettenkö haluaisi kulkea tätä polkua loppuun saakka.”   

IS – Tähdet
*** Pasi Niukko
** Petteri Ketola
* Ville Tulonen